Olen ollut tuolla rannalla. Siis sillä rannalla, mikä näkyy videossa noin puolessa välissä. On ilta, kesä parhaimmillaan. Hiekkaranta, mistä näkyy suuri järvi ja vastarannalla vain metsää. Olen ollut tuolla rannalla, en vain muista, missä se on.

Kuorma-auto on ajanut rannalle, ja Elli Haloo laulaa auton lavalla, sotamiehet soittavat. Rannalla loikoo joukkueen verran sotapoikia kuunnellen ja katsellen. Kostyymit ovat sodanaikaisia niin kuin on autokin. Tunnelmassa on jotain kummaa, sellainenko oli sota-ajan väliaikainen fiilis. Kesäillassa soi.

Haloo Helsinki! on tehnyt sen taas. Zipale jää mieleen, ja sen voi kuunnella uudelleen ja uudelleen. Ei ole vain hiekkarannan ja kesäillan ansiota.

Kappale on videoprojekti elokuvaan Tuntematon. Lehtitietojen mukaan Haloo Helsinki! tarjosi tätä melodiaa elokuvaan, ja Louhimies tykästyi siihen. Kappale ei kuitenkaan soi elokuvassa. Video siitä on syntynyt.

Tuntemattomaan sävel sopii. Osui ja upposi.

"Nainen, sylissään pienoinen ihme, mut elämä päättyikin suureen taisteluun". Miksi sen sinne piti päättyä, aivan ennen aikojaan. Miksi sen sinne piti päättyä niin monelta. Miksi pienoiset ihmeet sinne oikein vietiin.

Videossa näkyy taustalla elokuvaa. Totisia poikia ja tyttöjä. Paitsi Vanhala, jonka pokka ei pidä missään. Aika veli- ja siskokultia.

"Reppu täynnä liikaa painoa". Niinhän sitä tuppaa olemaan. Tuntemattoman pojille ja tytöille sitä oli tosi paljon.

Olen ollut tuolla rannalla.

"Maailma hei, älä anna sun valojen sammua". Niin, maailma hei, ethän anna.